Helsingin sinapin syntytarina

Vanhan ystäväni, jo vuosia sitten tyynemmille vesille menneen keittiömestari ja laivakokki Unto Lapelan kanssa puhuimme 1970-luvun puolivälissä sinapeista. Sinappien mausta, laaduista ja niiden ominaisuuksista sekä käytöstä eri yhteyksissä. Lapela kertoi erään Suomenlinnasta kotoisin olevan hyvän laivakokin aikoinaan 1960-luvulla tehneen hyvää, vähän makeahkoa sinappia, josta laivojen miehistöt pitivät paljon. Tämä oli aikaa, jolloin oli vielä amerikanlinjan laivoja puominostureineen ja laivoja, jotka näyttivät laivoilta eikä kenkälaatikoilta.

Miehet ja laivat, kummatkin rautaa. Tämä juttu jäi mieleeni vuosikausiksi, välillä kokonaan unohtuen.

Vuonna 1986 perustimme Maximauste yrityksen, joka alkoi valmistaa sinappeja ja kastikkeita. Vuosien varrella yrityksellämme on ollut monia, jopa kymmenen erilaista sinappimerkkejä, kuten Kravattisinappi, Kovienpoikien sinappi ja Mal`in tulinen. Vuonna 2008 mieleeni palautui sinappikeskustelumme yli 30 vuoden takaa. Päätin kehitellä makeahkon, hyvältä sinapilta maistuvan sinapin.

Nimeä miettiessäni mieleeni tuli heti: Helsingin sinappi. Helsinki on tietysti lähellä sydäntäni myös siksi, että isäni oli lähes paljasjalkainen helsinkiläinen ja lapsuudessani vietin hyviä aikoja isoäitini luona Kansallismuseon vieressä olevassa asunnossa ja sen ympäristössä Helsingissä. Olen myös asunut myöhemmin Helsingin Kruunuhaassa. Tästä lähti Helsingin sinapin tarina, joka toivoakseni jatkuu pitkään.

Helsingin sinapin kehittäjä
Markku Mäki
9.9.2009